Tiimien johtaminen, johtajuus ja motivointi

Perjantain (30.10) luennolla käsittelimme käsityksiä ja havainnointia johtamistyössä, persoonallisuusteorioita ja johtajuutta itsessään, mitä sensemaking on sekä tiimien ja ryhmien johtamista.  Luennon alussa nostettu käsite organizational behaviour eli organisaation käyttäytyminen, joka nähdään pääasiassa psykologian tutkimusosa-aluuena, missä johtaminen ja psykologia eniten yhdistyy, johdatti mielestäni hyvin meidät kuulijat johtamisen psykologiseen puoleen. Paykologinen puoli johtamisessa syveni vielä lisää kun saimme ymmärtää, että johtamisen juuret ovat hyvin pitkälti psykologiassa ja että johtamista tutkitaan erityisesti positiivisen psykologian, kuten psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Luentodioissa esiintynyt lause:"kaikki johtaminen alkaa käsityksistä" on jo itsessään ajatuksia herättävä lause. Kuitenkin kun sitä rupeaa avaamaan ja tulkitsemaan löytää sen syvemmän moniulotteisuuden. Johtamiseen ja esimiestyöhön liittyy päätöksiä, joiden taustalla ovat havainnoin perusteella muodostettujen käsityksien pohjalta tehdyt johtopäätökset. Ihminen muodostaa käsityksiä muista ihmisistä ja asioista usein nopeidenkin havaintojen perusteella kuitenkin tämä sen ohella että eri asemissa olevat ihmiset näkevät asiat eri tavalla voivat altistaa virhekäsityksille. Yleisiä virheitä havainnoinnissa ovat esim. stereoptypiat, itseääntoteuttvat ennusteet ja kognitiivinen dissonanssi. Johtamisessa tulisikin ottaa huomioon, että meillä jokaisella on omat käsitykset asioista, mikä korostaa vuorovaikutuksen olennaisuutta ja näin karsii virheellisten käsitysten riskiä.

Persoonallisuusteoriat, kuten piirreteoria, sosio-kognitiivinen teoria, psykoanalyyttinen teoria ja humanistinen teoria eivät suoraan sovellu johtamistyöhön, mutta johtaja voi oppia jokaisesta niistä. Yliopiston lehtorin Mirjami Ikosen mukaan teorioita ei tulisikaan hylätä vaan hyödyntää apuvälineinä, sillä johtamisessa ja organisaation kannalta olennainen asia on abstraktien asioiden ja ilmiöiden nimeäminen sekä tunnistaminen, jotta niitä voidaan johtaa.

Luennolla kävimme läpi Katzin (1974) määrittelemiä johtamistaitoja: ihmissuhdetaidot, tekniset taidot ja käsitteelliset taidot, johon nykypäivänä voisi liittää sensemaking käsitteen, joka on johtajalle keskeinen kyky ja taito. Sensemaking on mielestäni haastava käsite, jolle en ainakaan itse saanut helppoa, yksinkertaista ja suoraviivaista selitystä vaan sain käsityksen, että se on avoin ja moniulotteinen. Organisaatioteoreetikko Karl Weick teki käsitteen sensemaking tutuksi ja luennolla sensemaking nähtiin esim. avainkyvykkyytenä johtamisesa, yhteisenä prosessinä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi sekä ihmisten toiminnan "järkeistämisenä" ja sen hyödyntämisenä johtamisessa, vertasipa lehtori Ikonen sensemakingia autolla ajamiseenkin.

Luennon lopuksi kävimme läpi ryhmän ja tiimin eroa, ryhmädynamiikka, ryhmän kehittymisprosessia sekä tiimityöskentelyn yleisiä ongelmia. Ryhmä ja tiimi eroaa asetetun päämäärän perusteella. Useimmiten tiimeillä on asetetut päämäärät sekä jaetut vastuualueet, joista jokainen ryhmän jäsen huolehtii. Olemmeko me johtamisblogin kirjoittajat tiimi? Uskaltaisin väittää, että olemme, sillä vastuu on blogin pitämisestä jakautunut tasaisesti sekä olen saanut huomata kuinka tiimistämme löytyy Belbinin tiimirooleista sekä thinking (ajatteluun) että people (ihmis) ja action (toimeenpano) orientoituneita rooleja (ryhmän jäseniä). Tiimin kehitysvaiheet kulkevat valetiimistä, potentiaalisen ja todellisen tiimin kautta huipputiimin. Kuitenkin kaikki tiimit kokevat konflikteja, jotka syntyvät kun muiden kiinnostuksen kohteet vaikuttavat negatiivisesti omiin eli syntyy intressiristiriita. Konfliktien johtaminen on osa johtamistyötä ja William Uryn mukaan kaksi tärkeää konfliktien ratkaisutaitoa ovat ns. askel taaksepäin -taktiikka sekä parvekkeelta alas katsominen, joka antaa johtajalle uuden ja laajemman näkökulman kokonaisuuteen.